1900-luvun alussa Mechelen oli Belgian uskonnollinen keskus. Ei ole yllättävää, että siellä oli yhdistysten keskittymä. Mechelaar:n todellinen kasvatustyö tapahtui enimmäkseen Mecheleniä ja pohjois-Kempeniä ympäröivissä kylissä. Jokaisella farmilla oli oma Mechelaar, joiden värit vaihtelivat mustasta beigeen ja punaruskeasta harmaaseen. Farmarit eivät olleet kiinnostuneita väristä, vaan koiriensa käyttöominaisuuksista.

Eräät professori Reul:n läheisistä avustajista olivat sattumalta kotoisin Mechelenistä: eläinlääkäri Gustaaf Geuden, Louis Huyghebaert ja L .Van der Snickt. He olivat niitä ihmisiä, jotka myötävaikuttivat Mechelse Club tot de verbetering van kortharige Belgische herdershond = Mechelaar alaosaston perustamiseen Club du Chien de Berger Belge:n pääyhdistykseen (alaosaston nimi käännettynä: Mechelse yhdistys lyhytkarvaisen Belgianpaimenkoiran kehittämiseen). Club du Chien de Berger Belge teki seuraavanlaisia rajauksia rotumuunnosten karvanlaatuihin vuonna 1899 miellyttääkseen kennellitto Société Royale de St. Hubertia: - pitkäkarvaisella musta väri - karkeakarvaisella suola/pippuri väri - lyhytkarvaisella musta maski ja punaruskea mustin karvanpäin väri Tämä tapahtui neuvottelematta ensin Mechelenin väen kanssa, jotka olivat raivossaan asiasta. He pelkäsivät, että Mechelaar:n tyyppilliset luonneominaisuudet katoaisivat värin kustannuksella.

Luonneominaisuuksien säilymiseksi järjestettiin maailman ensimmäiset julkiset suojelu/vartiokoirakilpailut vuonna 1903 Mechelenissä. Kilpailun järjestäjinä toimivat kynologi Reul, Van de Snickt, Huyghebaert ja Gent:n kaupungin poliisipäällikkö Van Wezemael. Suojelukoirakilpailun voitti mechelaar narttu nimeltään Cora I, joka tuli L. Opdebeeckin alueelta. Mechelenin asukkaat päättivät hyväksyä värivaatimukset lopettaakseen rotujärjestön jäsenten väliset riidat. Koirat Tjop ja Dewet jälkeläisineen hyväksyttiin rotuun. Tämä oli alku Mechelsen paimenkoiralle eli malinoisille, kuten me sen tänä päivänä tunnemme, paljon kansainvälistä mainetta niittäneenä työkoirana.

kennel Mecberger, Jan Skogster

Malinoisin (flaamiksi mechelaarin) suojelukoira-käyttölinja on vanhin, mitä FCI:n rekisteröimillä koiraroduilla tällä hetkellä on. Virallisena rotuna se alkoi vasta 1800 luvun lopussa. Rotu jakaantui heti alussa kahteen eri linjaan, ulkomuodon ja käyttöominaisuuksien perusteella jalostettuihin sukuihin.

Belgialaiset yhdistykset ja Belgian ring

Erimielisyyksien johdosta Belgiassa on kolme pääliittoa, jotka rekisteröivät malinoisia. On ns. vanha kennelliitto KCB (Kennel Club Belge. Ring mestaruuskokeita 1913 lähtien). On FCI:n alainen URCSH (Union Royale Cynologique Saint -Hubert), jolla on omat ring mestaruuskokeet 1926 lähtien. Nuorin liitoista on NVBK, joka syntyi niin ikään erimielisyyksien johdosta vuonna 1963. FCI:n alainen URSCH ei tunnusta KCB:n ja NVBKn rekisteröimiä koiria, vaan ne ovat sille samassa arvossa, kuin paperittomat. Lisäksi Belgiassa on paljon malinoiseja, joita ei ole rekisteröity mihinkään em. liitoista. KCB ja NVBK liiton koirat ovat luonnejalostettuja, kun FCI-paperillisissa koirissa on siis tapahtunut jako kahteen linjaan. KCB rekisteröi muitakin belgialaisia rotuja ja NVBK ainoastaan malinoisia.

Kaikilla kolmella belgialaisella liitolla on oma suojelukokeensa (Ring), joissa on vaihteleva suojeluosuus. Belgian ring on varmasti yksi haastavimmista suojelukoirakokeista ja vaatii koiralta erinomaiset vietit, toimintakykyä ja hyvän hermorakenteen. Maalimehet käyttävät apunaan koiria kuormittaakseen mm. bambukeppejä, vesiletkuja, vesiämpäreitä, polttomoottorilla toimivia lehtipuhaltimia, nurmikkojyriä, kivillä täytettyjä rämiseviä betonimyllyjä ym. Vain tuomarin mielikuvitus on rajana Belgian ring kokeen suunnittelussa. Belgian ring:ssä puruotteella (syvyys ja voimakkuus) on suuri merkitys pisteisiin, toisin kuin Ranskan ringissä. Kaikissa ring lajeissa ja KNPV:ssä maalimies on suojattu kokosuojapuvulla, eikä pelkällä suojahihalla IPO:n ja SchH:n tapaan.

Hollannin poliisikoirakoe KNPV

Hollannin poliisikoirayhdistyksellä (KNPV, perustettu 1907) on huomattavasti suurempi organisaatio ja harrastajamäärä, kuin belgialaisilla ring lajeissa. 95 % tittelöidyistä KNPV koirista on malinoiseja ja x-malinoiseja (paperittomia ja malinois risteytyksiä). KNPV harrastajat kouluttavat koiransa PH1 (= poliisikoira 1) titteliä varten. Valtaosa koirista, joille on koulutettu ko. titteli, myydään sen jälkeen eli noin 3 – 4 vuotiaina virka- vartiointi tai jalostuskäyttöön. Ne koirat, joita ei myydä PH1:n jälkeen saatetaan kouluttaa ylempää PH2:sta ja Objekt bevaking eli vartiokoira titteliä varten. KNPV on hollannin suosituin palveluskoiralaji. KNPV harrastajien tavoite on tittelöidä yleensä mahdollisimman monta koiraa PH1:n. Lisäksi lajin kaikissa luokissa kilpaillaan arvostetuissa mestaruuskokeissa, joka syyskuu, samaan aikaan ja samassa paikassa den Bosch:ssa. KNPV:ssä koirien ei tarvitse olla rekisteröityjä. Alunperin koirat lajissa olivat paperillisia, pääasiassa malinoiseja, mutta terveys ja luonnesyistä koiria alettiin risteyttämään. Sotien jälkeen koiria ei rekisteröity taloudellisista syistä johtuen, vaikka vanhemmat olisivat olleetkin FCI:n rekisterissä. Kun tutkii KNPV koirien sukuja, ovat ne noin 90% malinoisia, joihin on lisätty saksanpaimenkoiraa ja hollanninpaimenkoiraa sekä joitakin muita rotuja mm. dogia. KNPV:ssä kilpailee edelleen myös paperillisia (FCI rek.) koiria. KNPV jalostetut koira ovat saaneet suuren suosion työkoirina ympäri maailmaa.

Käyttömalinoisin jalostuksesta

Jalostukselliselta näkökannalta Hollannin KNPV sukuisilla malinoiseilla on pienempi sisäsiitosaste, verrattuna Belgian NVBK ja KCB sukuisiin koiriin. NVBK koirissa tiukat sisäsiitokset (isä – tytär, sisar paritus jne.) ovat yleisiä. Ero johtunee hollannin huomattavasti suuremmasta populaatiosta, löytyy hyviä koiria myös muista suvuista, kuin mistä oma narttu on. Belgiassa myös kulttuurilla on vaikutuksensa. Ollaan ylpeitä omista koirista, eikä mennä sadan kilometrin päähän käyttämään vierasta urosta.

Johtuen siitä, että valtaosa malinoiseista sen synnyinsijoilla Belgiassa ja Hollannissa ovat muussa kuin FCI rekisterissä, käytetään siellä myös rekisterin ulkopuolisia koiria FCI-malinoisien jalostukseen. Tämä on tapahtunut usein niin, että hyvälle jalostusurokselle on hankittu toisen koiran FCI-paperit (kuten kuuluisille jalostuskoirille Haddock des Deux Pottoisille ja Eik des Deux Pottoisille, joiden suvut tulevat oikeasti NVBK linjoista) tai niitä on käytetty toisilla papereila, kuten G'Bibberiä G'Vitoun papereilla. Nykypäivän käyttömalinoisit pohjautuvat pääasiassa NVBK linjoista. Esimerkiksi Eik, Haddock ja G'Bibber ovat olleet merkittävimpiä koiria mm. Saksan nykyisten linjojen takana. Eik ja etenkin sen oikea isä Oscar van Kees Berkelaar (yli 400 astutusta) ovat olleet merkittäviä periyttäjiä Hollannissa, sekä paperillisilla että paperittomilla malinoiseilla.

Luonne

Rotumääritelmä kuvaa belgianpaimenkoiran luonnetta seuraavasti: "Belgianpaimenkoira on valpas ja aktiivinen. Se on erittäin energinen ja aina valmis toimintaan. Sillä on synnynnäinen laumanvartioimiskyky ja vahtikoiran parhaat ominaisuudet. Se puolustaa isäntäänsä täysin epäröimättä, peräänantamattomasti ja kiihkeästi. Sillä on kaikki paimen-, vahti-, suojelu- ja palveluskoiran ominaisuudet. Se on eloisa, tarkkaavainen ja varmaluonteinen, ilman pienintäkään pelkoa tai aggressiivisuutta. Luonteen tulee kuvastua koiran olemuksessa ja kipinöivien silmien ylpeässä ja tarkkaavaisessa ilmeessä."

Hyvä käyttölinjainen malinois vastaa luonteensa puolesta erinomaisesti rotumääritelmää. Se on koulutettavissa minkä tahansa palveluskoiralajin huipulle, kuten erinomaiseksi työkoiraksikin. Tämän mahdollistavat sen suuri toimintakyky, lähes rajaton saalisvietti, voimakas puolustusvietti, sekä hyvät hermot viettien hallintaan. Korkeasta temperamentista ja suuresta taistelunhalusta johtuen on kuitenkin tärkeää, että malinoisia ohjataan alusta asti päättäväisesti, johdonmukaisesti ja oikeudenmukaisesti. Vilkkaana koirana se saattaa varsinkin nuorella iällä reagoida asioihin nopeasti, terävästi ja kiihkeästi. Pentuaikana sille tulisikin näyttää paljon maailmaa, sekä ystävällisesti ja rauhallisesti ohjata sen toimintaa haluttuun suuntaan.

Oikein vahvistettuna malinoisista kasvaa varmaluonteinen ja vahva koira, joka työskentelee väsymättömästi, voimakkaasti ja peräänantamattomasti. Käyttölinjaiset malinoisit soveltuvat yleensä hyvin myös normaaleiksi kotikoiriksi. On kuitenkin muistettava, ettei käyttömalinois ole koskaan ollut jokamiehen koira, eikä sitä tulisi hankkia pelkäksi kotikoiraksi. Ne tarvitsevat aina hyvän peruskoulutuksen, paljon liikuntaa ja sopivasti aktiviteettia ja ovat onnellisimmillaan päästessään työskentelemään rodulle tarkoitetuissa tehtävissä, joihin niitä on yli vuosisadan verran jalostettu.

Käyttö

Käyttölinjainen malinois sopii lähes mihin käyttöön (virka/urheilu) tahansa ja niillä on voitettu kaikkien suojelulajien kansainvälisiä arvokilpailuja (Belgian ring, NVBK ring, Ranskan ring, KNPV, Campagne, Mondioring, IPO, SchH...).

Terveys

Käyttölinjainen malinois on säilyttänyt hyvin terveytensä, mikä on luultavasti osaltaan jalostuksessa käytettyjen ring kokeiden vaikeiden hyppyosioiden ansiota (mm. ranskan ringin 240cm korkea pystysuora lautaseinä ja belgian ringin 120cm korkea hyppyeste). Käyttömalinoiseilla esiintyy samoja perinnöllisiä sairauksia kuin muillakin belgianpaimenkoirien muunnoksilla ja koiraroduilla yleensäkin, mutta verrattuna muihin palveluskoirarotuihin se on kuitenkin yksi terveimmistä. Suomen käyttömalikannassa esiintyneistä sairauksista voi lukea lisää täältä.

kennel Mecberger, Jan Skogster