Belgianpaimenkoirat kuuluvat PEVISA:an (Perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma, 1.1.2006-31.12.2010).

Jalostukseen käytettävien koirien tulee siis täyttää seuraavat vaatimukset:

• Vanhempien tulee olla virallisesti lonkkakuvattu (minimi-ikä 12kk). Lonkkaniveldysplasian osalta jalostuksen
  raja-arvo B. Lausunto tulee olla voimassa astutushetkellä.
• Suomeen rekisteröityjen vanhempien tulee olla kyynärkuvattu (minimi-ikä 12kk). Lausunnon tulee olla voimassa pentujen rekisteröintihetkellä.
• Pohjoismaihin rekisteröityjen vanhempien tulee olla virallisesti silmätarkastettu. Silmätarkastuslausunto on voimassa 2 vuotta tutkimuspäivästä (24kk). HC, PRA, RD tai pannus keratitis sairaan koiran jälkeläisiä ei rekisteröidä.

Nykyään on yleistynyt käytäntö, jossa tutkitaan koiralta koko luusto virallisten lonkka ja kyynärkuvien yhteydessä. Tällöin saadaan arvokasta tietoa erityisesti selän osalta, jossa voi olla muutoksia vaikka koira ei oireilisikaan. Käyttölinjaisten koirien kasvattajat ovatkin pääsääntöisesti rohkaisseet kasvattiensa omistajia kuvaamaan koiriaan ja järjestäneet kuvausikäisille pentueilleen ryhmäkuvauspäiviä.

Lonkat ovat käyttölinjaisilla olleet pääsääntöisesti erittäin terveitä. Elämää ja harrastamista haittaavaa lonkkavikaa tavataan käyttömalinoiseilla vain äärimmäisen harvoin. Aikaisempiin vuosiin verrattuna on löysyyttä alkanut esiintyä hieman enemmän.

Osalla käyttölinjaisista on havaittu selässä muutoksia. Eniten muutoksia on havaittu lantion alueella, erityisesti viimeisten lannenikamien tai viimeisen lannenikaman (L7) ja ristiluun (S1) välillä. Muutoksista yleisimpänä on havaittu silloittumia nikamien välillä eli spondyloosia.

Selkämuutosten tulkitsemisen tekee hankalaksi se, ettei niiden perinnöllisyyttä ole malinoiseilla mitenkään tutkittu. Muutoksia voivat eläinlääkäreiden mukaan aiheuttaa yhtälailla huonot perintötekijät, kuin traumat ja vääränlainen tai yksipuolinen rasituskin.

Käyttölinjan kasvattajat ovat keränneet yhteistyössä tietoa maamme selkäongelmaisista malinoiseista. Valitettavasti tilastosta puuttuu ja tulee varmasti aina puuttumaan muutamia selkäongelmaisia koiria, koska kaikki omistajat eivät ole halunneet koiransa selkäongelmia sivustolla julkaista. Suuntaa ongelmien yleisyydestä ja laadusta tilasto kuitenkin varmasti antaa.

Tilastoja tutkiessa on kuitenkin huomioitava, etteivät muutokset koirilla ole välttämättä aiheutuneet samasta syystä. Osalla koirista muutosten aiheuttajana voi pääsääntöisesti olla perintötekijät, toisilla onnettomuudet ja traumat, joillakin yksipuolinen ja vääränlainen rasitus ja lopuilla kaikki nämä yhteensä.

Koska suurin osa käyttölinjaisista koirista hankitaan harrastus- tai työkäyttöön, tulisi kasvattajien valistaa kasvattiensa omistajia huolehtimaan koiran lihashuollosta ja sitä kautta aineenvaihdunnan toimimisesta mahdollisimman hyvin. Toistuvasti riittämättömät tai kokonaan tekemättä jätetyt alku- ja loppuverryttelyt lisäävät käyttökoirilla paitsi onnettomuusriskiä, myöskin kerryttävät kuona-aineita elimistöön ja jumiuttavat lihaksistoa. Vääristyneiden liikeratojen ja aineenvaihdunnan häiriintymisen ansiosta myös luustoon alkaa vähitellen kehittyä muutoksia, kuten silloittumia ja kulumia. Rankkojen harjoitusten jälkeen koiralle tulisi muistaa järjestää riittävästi rentouttavaa ja lihaksia palauttavaa liikuntaa lepopäivinä, jotta koira pysyisi mahdollisimman joustavana. Vain terveen ja puhtaasti askeltavan koiran tulisi antaa työskennellä.

Harvalla rodulla on kattavasti tutkittu rutiininomaisesti selkiä virallisten kuvien yhteydessä. Kuvaamattomat koirat eivät ole automaattisesti muutoksettomia. Usealla koiralla muutoksista ei siis oltaisi edes tietoisia, ellei niiden selkää olisi kuvattu virallisten lonkka ja kyynärkuvien yhteydessä. Myöskin näyttelylinjaisilla belgianpaimenkoirilla on monilla törmätty selkäongelmiin, varsinkin niillä, joiden kanssa on harrastettu jotain fyysisesti rankkaa lajia. Niitä ei kuitenkaan ole kuvattu kovin kattavasti, joten muutosten yleisyydestä verrattuna käyttölinjaisiin ei ole tietoa.

Tähän asti käyttölinjaisilta malinoiseilta on peilattu silmiä lähinnä vain jalostukseen käytettäviltä koirilta. Kannastamme on löytynyt viimeisten vuosien aikana useampi HC-tapaus sekä kolme RD tapausta (kaksi mRD ja yksi gRD). Tapauksista ei välttämättä oltaisi tietoisia ilman peilausta, sillä esimerkiksi mRD ei vaikuta koiran näkökykyyn ja HC:kin saattaa alkaa oireilla vasta myöhemmällä iällä.

Lisää tietoa koirien silmäsairauksista löytyy eläinlääkäri Sari Jalosen eläinklinikka Apexiin kirjoittamasta artikkelista:
Perinnölliset silmäsairaudet, niiden oireet, diagnostiikka sekä merkitys yksilön ja jalostuksen kannalta.

Sekä eläinlääkäri Juha Pärnäsen kirjoittamasta artikkelista Lahden Eläinlääkäriaseman verkkosivuille:
Silmätarkastus: mitä, miksi, milloin?

Jotta saisimme tietoa silmäsairauksien todellisesta yleisyydestä kannassamme ja jotta kasvattajat voisivat ehkäistä tilanteen huononemisen, olisi myös jalostuksen ulkopuolistenkin koirien silmät saatava huomattavasti kattavammin peilattua. Kasvattajien olisikin nyt puututtava tilanteeseen ja laajasti kannustettava kaikkia kasvatinomistajiaan peilauttamaan koiriensa silmät 1-2 vuoden ikäisenä. Kasvattaja voi tehostaa silmien peilaamista esimerkiksi lupaamalla palauttaa kauppasummasta rahaa takaisin, kun koiran silmät saadaan peilattua tai hän voi antaa jo pennun ostohinnasta silmäpeilaushinnan verran alennusta, mikäli pennunostaja sitoutuu peilauttamaan koiran silmät ennen sopimukseen kirjattua määräaikaa. Tärkeintä olisi kuitenkin saada kasvatinomistajat ymmärtämään silmäpeilauksen tärkeys myös tulevaisuuden pennunostajan näkökulmasta, vaikka heidän koiriaan ei jalostukseen koskaan käytettäisikään. Kasvattaja ei voi olla tietoinen yhdistelmän mahdollisista riskeistä, jos suurin osa pentuesisaruksista on tutkimattomia.

Epilepsiaa sairastavia ja epämääräisiä kohtauksia saaneita koiria on käyttömalinois-kannassamme ollut muutamia. Tällä hetkellä vaikuttaa kuitenkin siltä, että epilepsia ei olisi muunnoksellamme yhtä yleistä, kuin mitä se on näyttelylinjaisilla belgianpaimenkoirilla. Tilannetta kuitenkin tarkkaillaan.

Sisäelinvikoja, kuten sydän-, maksa-, ja munuaisvikoja, sekä autoimmuuniperäisiä sairauksia (kilpirauhasen vajaatoimintaa, addisonintautia, aivokalvontulehdusta...) on havaittu yksittäisillä koirilla.

Kivesvikaa esiintyy huomattavasti vähemmän, kuin muissa belgianpaimenkoirien muunnoksissa ja lisääntymisongelmat ovat kohtuullisen harvinaisia. Pentuekoot ovatkin olleet suuria, eikä ole harvinaista, että narttu synnyttää yli kymmenen pentua. Runsaslukuisammassa suomalaisessa pentueessa päivänvalon näki 14 elinvoimaista pentua. Nartut ovat yleisesti ottaen hoitaneet pentunsa itsenäisesti ja varmasti.

Hammaspuutoksia sekä purentavirheitä on esiintynyt jonkin verran käyttölinjoissa. Ala-leuan kehityshäiriö on havaittu muutamalla koiralla Suomessa ja yhdellä tiedetään olleen kitalakihalkio, joka on leikattu aikuisiällä.

Allergioita on diagnosoitu muutamilla yksilöillä ja tiedossa on myös joitain hyvin herkkävatsaisia koiria.

Pohjoismaissa (Norja, Tanska ja Ruotsi) on kolmessa eri pentueessa havaittu pikku-aivojen ataksiaa muistutavia oireita. Jokaisesta pentueesta 30-50 prosenttia pennuista oli alkanut hoiperrella ja kaatuilla 5-6 viikon iässä. Erään yhdistelmän kasvattaja tutkitutti pentujen aivot ja tutkimuksissa oli havaittu pikku-aivojen surkastuneen. Sairauteen ei ole hoitoa, eivätkä pennut elä täysikasvuiseksi. Sairaus puhkeaa aina ennen luovutusikää. Keski-euroopassa on myöskin tiedossa pentueita, joilla on havaittu samoja oireita. Suomesssa sairauteen ei onneksi vielä ole törmätty

Rodulla esiintyvistä sairauksista voi lukea lisää SBPKY:n Jalostuksen Tavoiteohjelmasta 2005.