Suomen ensimmäinen käyttölinjainen malinois‑pentue syntyi vuonna 1993 Tuomo Pirkolan Optimistic‑kenneliin ranskalaisista tuontikoirista. Varsinaiset käyttölinjaiset tuonnit lisääntyivät vuosina 1992–1997, erityisesti Belgiasta, josta tuotiin useita nykykannan kannalta merkittäviä jalostuskoiria (mm. Quarl, Sisley ja Serge des Deux Pottois). Myös käyttötervueren‑kanta sai alkunsa näiden vuosien tuonneista, erityisesti Duvetorre‑suvusta.
1990-luvun puolivälissä syntyi vain vähän käyttölinjaisia pentueita, ja vuoden 1993 pentuetta seurasi lähes kolmen vuoden tauko. Vuonna 1996 ja 1997 syntyivät Sitaran- ja Pois Kottoo ‑kenneleissä ensimmäiset selkeät jalostuksellisesti vaikuttavat yhdistelmät, joista Quarl–Sisley‑linja osoittautui erityisen merkittäväksi ja sitä uusittiin useita kertoja. Näistä linjoista nousi useita SM- ja MM-tason kilpailijoita ja tärkeitä jalostuskoiria, kuten Alfonso, Annoin ja Barbi.
Vuonna 1998 käyttölinjaisia malinois‑pentueita syntyi jo viisi, ja useat nykyiset suomalaiset käyttölinjat pohjautuvat näiden vuosien pentueisiin. Samana vuonna syntyi myös Suomen ensimmäinen käyttötervuerenpentue, joka johti myöhemmin useisiin menestyneisiin koiriin (mm. agilityn maailmanmestari Tarkatan Aqua).
Vuodesta 1999 alkaen käyttömalinois‑pentueita syntyi tasaisesti 7–10 pentuetta vuodessa, mutta jalostukseen käytettyjen koirien määrä oli rajallinen. 2000-luvulla Suomeen tuotiin runsaasti uutta jalostusmateriaalia eri verilinjoista, mukaan lukien X-malinois. Vuoteen 2008 mennessä malinois nousi ensimmäistä kertaa Suomen suosituimmaksi belgianpaimenkoiran muunnokseksi, ja käyttölinjaisten pentueiden sekä tuontikoirien määrä saavutti ennätystason — kehitys, joka on jatkunut sen jälkeenkin.
2010‑luku – kasvu, uutta jalostusmateriaalia ja suorituskyvyn nousu
2010‑luvulla suomalainen käyttömalinois-kanta monipuolistui merkittävästi. Useita uusia verilinjoja tuotiin erityisesti Belgiasta, Hollannista, Ranskasta ja Itä‑Euroopasta, ja tuontikoirien määrä jatkoi kasvuaan. Malinois vakiinnutti asemansa yhtenä maan suosituimmista työkoiraroduista.
- IGP/IPO-taso nousi: suomalaiset koirat ja ohjaajat alkoivat yltää säännöllisiin arvokisafinaaleihin ja mitaleille.
- Palveluskoiralajit: jälki-, haku-, suojelu- ja etsintätoiminta kasvoivat ja tulokset paranivat.
- Viranomaiskäyttö: poliisi ja Puolustusvoimat lisäsivät malinoisten osuutta operatiivisissa tehtävissä. X‑malinoisit yleistyivät työtehtävissä ja harrastajilla, vaikka osa niistä on FCI‑rekisterin ulkopuolella.
Jalostuksen painotukset
- Hermorakenne ja toimintavarmuus kuormituksessa
- Saalis-, puolustus- ja taistelutahdon tasapaino
- Yhteistyöhalu, palautumiskyky ja ohjattavuus
- Terveys: lonkat, kyynärät, selkä (myös spondyloosi/kaularanka) ja perinnölliset riskit
2020‑luku – jalostuksen laajeneminen
2020‑luvulla jatkui sekä jalostusmateriaalin aktiivinen tuonti että suorituskyvyn parantuminen. Samalla korostuivat terveysseuranta, luonneominaisuuksien dokumentointi ja jäljitettävyys. Käyttölinjaisten rekisteröintimäärät pysyivät korkeina, ja malinois säilytti asemansa suosituimpana belgianpaimenkoiramuunnoksena Suomessa.
Kilpailu- ja työkenttä
- IGP: suomalaisia MM‑finaalipaikkoja, PM- ja SM‑mitaleja useampina vuosina
- Viranomaiskoirat: poliisi, raja, etsintä- ja pelastustehtävät sekä siviiliturvatehtävät
- Koulutus ja valmennus: ohjaajien osaamisen systemaattinen kehittäminen, testiprotokollat ja dataohjaus
Nykytilanne (2025–2026)
Viime vuosina suomalainen käyttömalinois-kanta on sekä tasoltaan korkea että verilinjoiltaan monipuolinen. Tuonteja tehdään useista toisistaan erillisistä linjoista, mikä on parantanut geenipohjaa. Koirien kysyntä on ennätyksellisen vahvaa sekä harrastajilla että viranomaispuolella.
- Jalostusyhteistyö: kasvattajien ja ohjaajien verkostot, ulkomaiset jalostuslainat
- Terveys ja genomi: laajempi terveyskartoitus, DNA‑testit ja tilastointi
- Laatukriteerit: hermorakenne, toimintavarmuus, palautuminen ja ohjattavuus keskiössä
Yhteenveto
Käyttölinjaisten malinoisten osuus on ollut 2000‑luvun alusta alkaen selvä enemmistö muunnoksen rekisteröinneistä Suomessa, ja trendi on jatkunut 2010‑ ja 2020‑luvuilla. Kilpailumenestys, viranomaiskysyntä ja aktiivinen harrastajakenttä ovat vahvistaneet asemaa, samalla kun jalostuksen painopiste on laajentunut suorituskyvyn ohella terveyteen ja käytösluotettavuuteen.
